Amatöörille nuorihevonen, mutta kyllähän me pärjätään, meillähän on MacGyver!
Jos olisin mainostanut että laumaan tulee nuorihevonen, siis aivan raakile 4 vuotias, niin varmaan olis lähi- ja kaukopiirissä haukottu henkeä ja haukuttu hulluksi. (hevostenpito jo sinällään on aivan hullua) Mutta ehkä olen sen verran poikkeuksellinen että mua ei hävetä pyytää apua, ja kokeilen avoimesti ilman lappuja silmillä mikä toimii mihinkin tilanteeseen ja mikä ei. Ihan sama kun autan Vilmaa ja Veeraa Raidan kanssa (joka on about kaikkien tammojen tamma) niin kyllä mä mietin sitten öisin että miten tätä juttua vois muuttaa, että miten saisi homman rullaamaan paremmin, tehdäänkö nyt hassusti, ohjaanko tytöt jo eteenpäin. Että riittääkö oma taito ja oppi jota ei voi sanoa Ammattimaiseksi isolla A:lla, sillä tää on vaan perstuntumaa. Mutta näillä mennään, katotaan parin vuoden päästä missä ollaan.
Nyt Floppanilla on ihan vaan peruskunnon kasvatus kausi mikä tarkottaa mahd vähän kenttätyöskentelyä ja paljon peltoja ja maastoa, ja niitähän meillä onneksi kotona riittää! Vilma on mun suureksi avuksi käynyt auttamassa Floppanin liikutuksessa, kun ei aina meinaa aika riittää repeämään kaikkeen, tai sitten ei ole lapsenvahtia. Floppan onneksi on osoittautunut erittäin fiksuksi isoksi hevoseksi (lähemmäs 180 cm:ä), mutta eiköhän se ensi kaudella viimeistään se murrosikä puhkea.
Nyt siis laukataan ja ravataan pitkäkestoisesti, se kulkee kyllä oikein päin ja on oikein mukava edestä, tautisen vino oikealle jota ei auta se että mä ratsastan juuri oikealle aivan tautisen huonosti! Pahoja tapoja ei ole tulllut esiin, vähän jänskättää selkään nousu, ja navetan ohi meneminen toisesta suunnasta, mutta kaikenkaikkiaan oikein työteliäs nuori herra. Äitinsä tavoin ääniherkkä, mutta ei yhtä paljon kuin muut ”Filleläiset”.
Ja tosiaan, mikäli jokin ongelma tulee, niin ainahan meillä on Puolan versio MacGyverille nimittäin Marcini! Marcini näppäränä kitki pois Raidan pahan tavan kengityksessä repiä jalat pois ja hysterisoitua, joka kerta siis eläinlääkäri paikalla rauhottamassa jotta kaverille saatiin poopot jalkaan. Ja joka kerta asia vielä vaikeampaa kuin edellisellä kerralla. Mutta Marcinin oppiin vietiin poni viikoksi ja sunnuntaina seurattiin – Veera tippa linssissä – kuinka Marcini siinä käytävällä kengitti irtiolevan Raidan normaalisti ilman sen kummempaa. Uskomaton mies, tässä osoite Marcinin sivuille: MacGyverin sivut.
Joten jos ikinä mulla tulee ongelmia mun eläinten kanssa, niin tilaan Marcinin paikalle heti. Sillä sekunnilla. (ottaakohan se myös ihmislapsia??)
Tästä päivästä sen verran että Joanna on käynyt maastottamassa koko porukan, tai tekee sitä paraikaa. Onnistuin aamulla hävittämään jo Veera ponin (löyty lehmien luota), ja sitten metsästin vielä Toivoa sata vuotta supikoirien pesältä. Tuloksena oli 4 ruumista, ei vietetty hautajaisia, mutta supikanta pikkuhiljaa meillä taitaa vähentyä 🙂
Take care,
Anna
